Post by Primadonna on Sept 16, 2014 12:47:48 GMT 2
//Julle & Delphine!//
Amanda ei varsinaisesti ollut bileihmisiä, ei ainkaan ilman Joannaa ja parhaan ystävän räiskyvää, valloittavaa luonetta ja sinistä tukkapehkoa. Jostain kumman syystä hiuksensa kihartanut ja mekkoon pukeutunut blondi kuitenkin istua kyhjötti sohvanlaidalla itselleen lähestulkoon tuntemattoman kurssitoverinsa syntymäpäiväjuhlissa. Amanda vilkaisi salavihkaa rannekelloaan muovikupin varjossa. Vielä ei kehtaisi lähteä.
Miten tähän tilanteeseen sitten oli päädytty? Amanda oli istunut yliopistonsa kirjastossa pölyisten, puhelinluetteloa muistuttavien taidehistoriikkien keskellä raapimassa kasaan taas yhtä kirjallista tuotosta. Jos hän vain oli pysynyt laskuissa mukana niin paperi oli seitsemäs kurssitehtävä sille viikolle - ja silloin elettiin vasta keskiviikkoa. Amanda oli sortunut jopa kahviin, vaikka yleensä kauheaa kofeiinipommia välttelikin, ja stressin tummaamat silmänaluset meinasivat jo kuultaa meikkivoiteen läpi. Eliza oli bongannut lievää tuomionpäivän auraa säteilrvän blondin kirjojensa äärestä ja käynyt esittämässä kutsun syntymäpäivilleen. Amanda oli lupautunut mielellään - jotain muuta tehtävää ja mietittävää kuin opinnot.
Vasta lauantaina itse juhlissa Amanda oli tajunnut, että hän ei tuntenut juuri ketään kunnolla (ei edes päivänsankaria), paikalla soitettava musiikki oli vääränlaista ja Nob Hillissä sijaitseva suuri talo ikävän samanlainen kuin oma lapsuudenkoti. Piti kuitenkin kestää ja purra hammasta kohteliaisuuden nimessä - vielä puoli tuntia tai jotain ja sitten saattaisi jo vedota johonkin tekosyyhyn ja liueta matkoihinsa. Amanda olisi niin paljon mieluummin järjestellyt perjantaina ottamiaan valokuvia tai tehnyt vaikka vähän lisää kurssitehtäviä. Tuntemattomassa paikassa yksin lusmuilu ei ollut mitenkään erityisen viihdyttävää.
Amanda ei varsinaisesti ollut bileihmisiä, ei ainkaan ilman Joannaa ja parhaan ystävän räiskyvää, valloittavaa luonetta ja sinistä tukkapehkoa. Jostain kumman syystä hiuksensa kihartanut ja mekkoon pukeutunut blondi kuitenkin istua kyhjötti sohvanlaidalla itselleen lähestulkoon tuntemattoman kurssitoverinsa syntymäpäiväjuhlissa. Amanda vilkaisi salavihkaa rannekelloaan muovikupin varjossa. Vielä ei kehtaisi lähteä.
Miten tähän tilanteeseen sitten oli päädytty? Amanda oli istunut yliopistonsa kirjastossa pölyisten, puhelinluetteloa muistuttavien taidehistoriikkien keskellä raapimassa kasaan taas yhtä kirjallista tuotosta. Jos hän vain oli pysynyt laskuissa mukana niin paperi oli seitsemäs kurssitehtävä sille viikolle - ja silloin elettiin vasta keskiviikkoa. Amanda oli sortunut jopa kahviin, vaikka yleensä kauheaa kofeiinipommia välttelikin, ja stressin tummaamat silmänaluset meinasivat jo kuultaa meikkivoiteen läpi. Eliza oli bongannut lievää tuomionpäivän auraa säteilrvän blondin kirjojensa äärestä ja käynyt esittämässä kutsun syntymäpäivilleen. Amanda oli lupautunut mielellään - jotain muuta tehtävää ja mietittävää kuin opinnot.
Vasta lauantaina itse juhlissa Amanda oli tajunnut, että hän ei tuntenut juuri ketään kunnolla (ei edes päivänsankaria), paikalla soitettava musiikki oli vääränlaista ja Nob Hillissä sijaitseva suuri talo ikävän samanlainen kuin oma lapsuudenkoti. Piti kuitenkin kestää ja purra hammasta kohteliaisuuden nimessä - vielä puoli tuntia tai jotain ja sitten saattaisi jo vedota johonkin tekosyyhyn ja liueta matkoihinsa. Amanda olisi niin paljon mieluummin järjestellyt perjantaina ottamiaan valokuvia tai tehnyt vaikka vähän lisää kurssitehtäviä. Tuntemattomassa paikassa yksin lusmuilu ei ollut mitenkään erityisen viihdyttävää.
